Sweater obsessed

Niitti bootsit ois unelma. Haluan just tollaset. Pitäisin niitä varmaan kokoajan aina jalassa ja en ottais koskaan pois.

Sit nahkareppuki ois kovasana. Se ois ihana. Ai että rakastan kaikkea vanhaa!

Harmi vaan että täällä narniassa ei myydä melkein koskaan mitään kivoja vaatteita..

 Isot villapaidat on mun heikkous. Voisin omistaa niitä vaikka 100 erilaista, kaikissa mahollisissa sävyissä ja sekään ei varmaan vielä riittäis.. Mulla on nyt kaapissa ehkä kaks villapaitaa. Oulussa on vaan pelkkiä massavaatteita eli sellasia jotka joka ikinen vastaantulija jo omistaa. Ei kiitos.

Yritän aina suostutella äitin tilaamaan jotai forever 21, river islandista ja muualta mut ei, ei käy.. ''Oulustaki kyllä löytyy''
Noku ei löydy ja en halua olla sellanen ku kaikki muutki..

Oon myös ihan rakastunu erilaisiin

pipoihin. Haluaisin niiiiiiiiiin monta erilaista fontti pipoa että ei sormet riitä. Niitäkää ei täältä syrjäkylästä löydy. Pitää vaan kuolata we hert it:ista ja fashiolistasta, huoh.

No ehkä niitä tännekki sitte joskus rantautuu..

Ehkä.

Taian tän postausken jälkeen lähteä vähä nettishoppaileen kuolaamaan vaatteita netissä joita en tuu koskaan saamaan. Toivon että me lähetään Tukholmaan syyslomalla koska saisin ostettua vaatteita talveks. Oi se ois ihanaa. 

''When the wind blows, and the sun goes away
And the sand fall, stormy day, it's a destroyer, this is for youAnd as it pours down, the water sprinkles off my chest, it's destroyer, it's likeis to ya''

 Ai että haluan jonnekki nyt vaa shoppaileen villapaitoja ja muuta kivaa. Lontoo tai New York kävis. En oo lämpimien maitten nii hirvee ystävä. Kaupunkilomat on se mun juttu.

Ehkä sitte joskus se on toistepäin, mutta toistaiseks se on ollu tälleen jo pari vuotta.

Oon selkeesti outo koska en oo rantalomailija niiku kaikki muut. 

Xoxo, Sara ♥

Nothing interesting really to be honest.

Kesä tuli ja meni. Syksy tulee ja menee. Vuosi tulee vaihtumaan taas kohta ja saatan vieläki kirjottaa jonnekki vuoden 2012. Tää on nyt tämmöne kuvapostaus mihi yritän väsätä kirjottaa jotain suht järkevää. Oon kuunnellu musiikkia, reenannu, ottanu kuvia ja hölläilly ihan tarpeeks ainaki omasta mielestä. Neljä viikkoa ja sitte oon taas köpiksessä. Tuntuu että ramppaan siellä kokoajan. Pitäs saaha kaks esitelmää valmiiks mut ei nyt vaa oikee tee mieli kiinnosta tehä niitä.

Oonko ainoo?

No tässä oon saanu uuen pyörän, käyny kokee aamu reenit, syvälliset keskustelut parhaitten kaverien kaa, naurukohtauksia, tylsistymisiä, joogaamista ja yllätyin oikeesti siitä kuin rankkaa se on! If i have to be honest, aloin melkee itkee kahesti. Ups.

No tästä taas lähen vetää koska reenit alkaa kohta ja pitää mennä laittaa kamat ja saaha nää esitelmät valmiiks. *sigh* Byeeee.

xoxo, Sara

Mirror on the wall

Heipä hei taas ihanaiset. Viimeaikoina en oo jaksanu ehtiny kököttää koneen ääressä muuta kuin todella harvoin, koska tadaa jee oon taas himoreenaaja vaikka en haluais. Eli se ois nyt silleen että me lähetään MM-kisoihin Köpikseen taas jälleen. Eihä siitä ookkaa ollu kauaa ku niitä katuja tallasin. No kuitenki. Me lähetään sinne meiän cst porukalla ja osa csk:n porukasta kans kai. Me lähetään siis edustaan Suomea. Kukaa muu ei uhrautunu lähteen nii me sit päästiin. Ite lähen sinne soololla, duolla ja muodostelmalla jossa meitä kylläkin on vaan yheksän. Yleensä muodostelmissa on jotain 20. No eniveis. Oon siis viimeaikoina reenannu ihan hulluna liikaa ja siitä tuloksena on jumiutunut selkä. Tänää tekniikka reenit oli tosi rankat mun osalta - istuin -. Lihaskuntoa kolmesti viikossa ja kuudesti kotona. Joogaa ja venyttelyä, lenkillä käyntiä ja jne. Ei saa syödä sitä tai tätä. Se on kuitenki ihan hyvä vaan koska kehittyy.

  Nyt lopetan ton turhan pälätyksen mikä ketään ei kiinnosta ja alan lopetteleen postausta. Yritin muuten ottaa kuvaa lennossa olevasta sulasta, mutta se osottautui mahdottomaksi liian hankalaksi mun taidoille ja tyydyin tylsään kuvaan. Meillä oli tänään liikassa jousiammuntaa ja siinä sitte oli sellane pienimuotonen kisa jonka loppuenlopuks voitin. Meitä on kylläkin vaan vähä yli 15 (en muista onko meitä 16 vai 17) ja pojat ja tytöt on samalla liikuntatunnilla ja kyllä vähä oli ihmettelyä ku mää sen kisan vein. Sain 27 pistettä (ammuin 10, 9, 8) ja sain siinä samalla jäätelön ja sellasen hienon mitalin. Tosin jäätelö on vielä kaupassa, mutta kyllä mää sen vielä joskus ehkä saan. No mutta hei. Lähen tästä nyt hiippailemaan pois. Syön ehkä jotain ja katon T.V:tä koska IT'S FRIDAY, FRIDAY!!!

xoxo, Sara

Wish it was summer forever

Alku kesä meni reenejen ja tanssimisen kanssa. Vietin paljo aikaa reenisalissa ja kisaryhmän seassa.

Lähin jossain vaiheessa Helsinkiin ja näin siellä tosi paljon ihania ihmisiä esim. Jonnaa, Sonjaa, Pihlaa, Miaa, Annaa, Senjaa, Elsaa jonka tapasin metroasemalla ja menin sekasin ja lähin juokseen portaita. Tuloksena on se, että oon rähmälläni portaissa yrittäessäni tökätä Elsan selkää, jolloin vahingossa otin tukea Elsan takapuolesta. 

Neuvo: älkää olko minä

Sitten taas jossain vaiheessa palasin Ouluun jos nyt oikein muistan, näin kavereita suht paljon, kävin shoppailemassa, uimassa, könymässä siellä sun täällä ja pitämässä hauskaa. Sitten taas suunnattiin Helsinkiin ja olin siellä taas vähä aikaa ennenku suunnattiin Helsinki-Vantaa lentokentälle ja noustiin ilmaan kohti Lontoota. Kuten varmaan huomaan nii mulla on sieltä kaikista eniten kuvia.

Siellä koettiin Rock of Ages musikaali, Oxford Street, M&M's world josta ei kuitenkaa ostettu mitään jonkun yhden tunnin pyörimisen jälkeen, Madame Tussauds vahakabinetti ja se syy miksi me sinne taas mentiin oli One Direction, ja sitä kuvaa ennen ja sen jälkeen tärisin, Tower Bridgen nosto kahesti, epätoivoinen yritys Titanicista isoveljen kaa, shoppailua vähä lisää, Lontoon yö elämä, jalkakrampit liiasta kävelystä, monta metromatkaa, Tylypahkaan lähteminen jonne Justus mua ei sitten kuitenkaa päästänyt, kiviröykkiö joka myös tunnetaan nimellä Stonehedge ja vaikka mitä muuta. Siellä me oltiin 3.7-10.7 välinen aika ja sitten me suunnattiin junalla Pariisiin.

Pariisi oli tosi kaunis, mutta mua pelotti siellä ihan hulluna mun järkkärin suhteen. Lontoossa pystyin vaan kävelemään suht rennosti, mutta esim sillon kun me oltiin tultu ulos sieltä junasta ja päästiin mutkikkaan metromatkan jälkeen meidän koti huudeille, mulla teki mieli ottaa se kamera ulos mun repusta ja teljetä se kiinni muhun. No Pariisissa oli kuitenkin kivaa, koettiin Riemukaari, Eiffel torni johon me ei kuitenkaa sitte lähetty kiipeemään paljon mietinnän jälkeen, metrot joissa pidetään ikkunoita auki ja ei niin paljon muuta. Pariisiin me ei oltu suunniteltu niin paljo tekemistä nii siellä oli vähän tylsääkin välillä, mutta ainakin pääsin sinne vihdoinkin. SITTEN vielä koitti Ulm. Ulm on pieni paikka - melkein Oulun kokoinen - Saksassa. Siellä lymyiltiin sitten 8 päivää. Pakko sanoa että kun Justus lähti Pariisista Ouluun kun se oli siellä ollut kaksi päivää, nii kyllähän se ois itellekkin kelvannu sinne lähteä.

Siellä shoppailtiin vähä lisää, käytiin Hollisterilla joka on enemmänki nähtävyys eikä kauppa, paljo uusia arizona makuja, tylsistyminen, paljon ärsyyntymistä vähän kaikesta, Napada - sellanen tapahtuma missä menee jokea pitkin paljon veneitä -, riippusilta, jääkylmä vesi, 20 minuutin kävely ylämäkeen +30c asteen helteessä, Kynttilämeri ja mitäköhän muuta.

Hauska juttuhan oli se, että kun me tuo 20 päivää siellä ulkomailla oltiin niin minäänkään päivänä ei satanut. Lontoossa vähän pilviä ensimmäisenä ja viimesenä päivänä, mutta Saksassa oli taas joka päivä +30 tai yli. Alko kyllä vähän kuumuus tympimään.

Helsinkiin rannauduttiin Köpiksen lentokentällä olleen vaihdon jälkeen 23.7. Se päivä kun One Direction syntyi. Ilmotin heti aamulla että oon menossa Helsingin keskustaan näkemään mun kavereita ja niin kävikin. Hyppäsin bussiin ja saavuin juna-asemalle pikkusen reissun jälkeen.

Oli niin ihanaa olla järkevän seuran kanssa taas. Lähin sitten seuraavana päivänä siitä Tampereelle mun pikkuserkun luo. Sielläkin shoppailtiin, fangirlattiin - tää ei ollu kyllä tarpeellinen mut... -, käytiin Särkänniemessä ja sitten parin päivän päästä mentiin mun äitin äitin mökille.

NYT vihdoin pääsin takasin Ouluun. Näin heti Lyytä, sitten Kerttua ja vähän myöhemmin Kaisaa. Vietin myös aika paljon loppulomasta aikaa Tarun ja Caritan kanssa. Melissan ja Marthanki luona ehdin piipahtaa. 

Viimesenä lomapäivänä menin pannukakkutaloon Lyyn ja Kertun kanssa.

Huhhuh. Tulipa pitkä postaus. Jaksokohan kukaan lukee. No ens kesänä toivon että pääsen vihdoin Oulun katutansseille jotka taas missasin. Ärsytti myös kun en päässyt Jutan rippijuhliin mutta kaikkeen ei ehdi repeämään. Mulla oli tosi hyvä kesä, vaikka se sisälti paljo kaikkea ei niin hauskaakin. Tutustuin tosi moneen uuteen ja ihanaan ihmiseen ja oli paljon pitkiä nauru tuokioita. 

Ensi kesää ootellessa taas - Sara