Wish it was summer forever

Alku kesä meni reenejen ja tanssimisen kanssa. Vietin paljo aikaa reenisalissa ja kisaryhmän seassa.

Lähin jossain vaiheessa Helsinkiin ja näin siellä tosi paljon ihania ihmisiä esim. Jonnaa, Sonjaa, Pihlaa, Miaa, Annaa, Senjaa, Elsaa jonka tapasin metroasemalla ja menin sekasin ja lähin juokseen portaita. Tuloksena on se, että oon rähmälläni portaissa yrittäessäni tökätä Elsan selkää, jolloin vahingossa otin tukea Elsan takapuolesta. 

Neuvo: älkää olko minä

Sitten taas jossain vaiheessa palasin Ouluun jos nyt oikein muistan, näin kavereita suht paljon, kävin shoppailemassa, uimassa, könymässä siellä sun täällä ja pitämässä hauskaa. Sitten taas suunnattiin Helsinkiin ja olin siellä taas vähä aikaa ennenku suunnattiin Helsinki-Vantaa lentokentälle ja noustiin ilmaan kohti Lontoota. Kuten varmaan huomaan nii mulla on sieltä kaikista eniten kuvia.

Siellä koettiin Rock of Ages musikaali, Oxford Street, M&M's world josta ei kuitenkaa ostettu mitään jonkun yhden tunnin pyörimisen jälkeen, Madame Tussauds vahakabinetti ja se syy miksi me sinne taas mentiin oli One Direction, ja sitä kuvaa ennen ja sen jälkeen tärisin, Tower Bridgen nosto kahesti, epätoivoinen yritys Titanicista isoveljen kaa, shoppailua vähä lisää, Lontoon yö elämä, jalkakrampit liiasta kävelystä, monta metromatkaa, Tylypahkaan lähteminen jonne Justus mua ei sitten kuitenkaa päästänyt, kiviröykkiö joka myös tunnetaan nimellä Stonehedge ja vaikka mitä muuta. Siellä me oltiin 3.7-10.7 välinen aika ja sitten me suunnattiin junalla Pariisiin.

Pariisi oli tosi kaunis, mutta mua pelotti siellä ihan hulluna mun järkkärin suhteen. Lontoossa pystyin vaan kävelemään suht rennosti, mutta esim sillon kun me oltiin tultu ulos sieltä junasta ja päästiin mutkikkaan metromatkan jälkeen meidän koti huudeille, mulla teki mieli ottaa se kamera ulos mun repusta ja teljetä se kiinni muhun. No Pariisissa oli kuitenkin kivaa, koettiin Riemukaari, Eiffel torni johon me ei kuitenkaa sitte lähetty kiipeemään paljon mietinnän jälkeen, metrot joissa pidetään ikkunoita auki ja ei niin paljon muuta. Pariisiin me ei oltu suunniteltu niin paljo tekemistä nii siellä oli vähän tylsääkin välillä, mutta ainakin pääsin sinne vihdoinkin. SITTEN vielä koitti Ulm. Ulm on pieni paikka - melkein Oulun kokoinen - Saksassa. Siellä lymyiltiin sitten 8 päivää. Pakko sanoa että kun Justus lähti Pariisista Ouluun kun se oli siellä ollut kaksi päivää, nii kyllähän se ois itellekkin kelvannu sinne lähteä.

Siellä shoppailtiin vähä lisää, käytiin Hollisterilla joka on enemmänki nähtävyys eikä kauppa, paljo uusia arizona makuja, tylsistyminen, paljon ärsyyntymistä vähän kaikesta, Napada - sellanen tapahtuma missä menee jokea pitkin paljon veneitä -, riippusilta, jääkylmä vesi, 20 minuutin kävely ylämäkeen +30c asteen helteessä, Kynttilämeri ja mitäköhän muuta.

Hauska juttuhan oli se, että kun me tuo 20 päivää siellä ulkomailla oltiin niin minäänkään päivänä ei satanut. Lontoossa vähän pilviä ensimmäisenä ja viimesenä päivänä, mutta Saksassa oli taas joka päivä +30 tai yli. Alko kyllä vähän kuumuus tympimään.

Helsinkiin rannauduttiin Köpiksen lentokentällä olleen vaihdon jälkeen 23.7. Se päivä kun One Direction syntyi. Ilmotin heti aamulla että oon menossa Helsingin keskustaan näkemään mun kavereita ja niin kävikin. Hyppäsin bussiin ja saavuin juna-asemalle pikkusen reissun jälkeen.

Oli niin ihanaa olla järkevän seuran kanssa taas. Lähin sitten seuraavana päivänä siitä Tampereelle mun pikkuserkun luo. Sielläkin shoppailtiin, fangirlattiin - tää ei ollu kyllä tarpeellinen mut... -, käytiin Särkänniemessä ja sitten parin päivän päästä mentiin mun äitin äitin mökille.

NYT vihdoin pääsin takasin Ouluun. Näin heti Lyytä, sitten Kerttua ja vähän myöhemmin Kaisaa. Vietin myös aika paljon loppulomasta aikaa Tarun ja Caritan kanssa. Melissan ja Marthanki luona ehdin piipahtaa. 

Viimesenä lomapäivänä menin pannukakkutaloon Lyyn ja Kertun kanssa.

Huhhuh. Tulipa pitkä postaus. Jaksokohan kukaan lukee. No ens kesänä toivon että pääsen vihdoin Oulun katutansseille jotka taas missasin. Ärsytti myös kun en päässyt Jutan rippijuhliin mutta kaikkeen ei ehdi repeämään. Mulla oli tosi hyvä kesä, vaikka se sisälti paljo kaikkea ei niin hauskaakin. Tutustuin tosi moneen uuteen ja ihanaan ihmiseen ja oli paljon pitkiä nauru tuokioita. 

Ensi kesää ootellessa taas - Sara

And then again, what's this thing called perfect you all talk about?

Oon jo kauan halunnu tehä postauksen tästä aiheesta, mistä nyt aion kirjottaa. Oon myös pahoillani tosi monen kuukauden postaustauosta, mutta en nyt ala pälättään kuinka ihana kesä mulla oli ja missö kaikialla olin ja kuinka kauan. Ei, tää koskee otain ihan muuta.

Se mistä haluan postata on tää sosiaalisen median idea sanasta "kaunis" ja "täydellinen"

Mun mielestä on tosi outoa että median ihanne vartalo on sellanen mallimainen vartalo, että kylkiluut näkyy, tai että sulla on väli jalkojen välissä

Sitten taas usein mediassa sanotaan kuinka täydellisiä esim. Lana Del Ray tai Jennifer Lawrence on ja kyllä, he ovat julkkiksia ja todella monen tytön roolimalleja ja mun oma mielipide on se, että ei tarvi olla langan laiha tai muodokas että sua voidaan sanoa median mukaan kauniiks (jos nyt tajusitte mun pointin).

Tai se että katotaan pahasti jos on vähän pyöreempi ja pitää bikinejä. En ite niitä pidä just moisen takia koska mulle tulee nii epämukava olo, mutta en vaan käsitä sitä että miks aina pitää olla näitä otsikoita miten voi päästä tähän "rantakuntoon". Ei, ei, ei ja vielä kolmesti ei. Juoppohullut on aina kyllä hyväksytty, mutta erilaisuutta ei juurikaan.

Mietin aina että miltä kaikista tuntuis jos meillä ei olis tätä "ihannevartaloa". Oiskohan rannalla paljon enemmän niitä henkilöitä jotka saa pahoja katseita koska ei ole langan laiha. Tai sitten jos se oliskin toistepäin. Jos olisit laiha niin kaikki syrjisi sua koulussa koska et ole niinkuin muut. Itellä kävi juuri tuollalailla. En ollu 1-3 luokalla kovin tervetullut meidän luokalle ka olin aina yksin. Nyt asiat on onneksi toisin ja mulla on kolme tosi hyvää ystävä joitten kanssa vietän tosi paljon aikaa ja kaks niistä on just niitä jotka jätti mut porukasta ulos. Mutta se mitä tapahtui menneisyydessä, pysyy siellä.


Moni sanoo mulle aina kuinka kaunis tai täydellinen oon, mutta kun katon peiliin, nään paljo muuta kun sen. Nään mun reidet joista joskus oon ihan tyytyväinen. Sitten nään mun vatsan ja kädet. Mun vatsasta en oo oikeen ikinä pitäny ja kädetkin on vähä sellaset, miten sen nyt muotoilis. Sit tulee mun kasvot ja hiukset. Mun on pakko myöntää, että kun joskus katon peiliin niin oikeesti nään sieltä sellasen kauniin ihmisen, mutta sitten taas jonain päivinä en haluis nähä ketään koska tuntuu että näytän niin hirveeltä.

Kumma juttu on taas se, että kun oon reenisalissa muitten seassa, varsinkin meiän kisaryhmä reeneissä, tykkään siitä mitä nään peilistä. Ainakin melkein aina. Ehkä se on vaa sitä että näytän pienemmältä löysissä vaatteissa.

Tiedän että en oo täydellinen, mutta kuka on? Ei kukaan. Meillä kaikilla on jotai mistä me ei pidetä itessämme. Harva on sellanen joka pitää kaikesta itessään. Haluan vaan, että kun katon joskus joitan lapsia tai nuoria tulevaisuudessa, että joka ikinen niistä tunis olevansa tydellinen just sellasena kun ne on.

Haluisin laihtua, joo mutta sitten taas en. Kovin moni ei varmaan kato mua kovin ihailevasti, tai haluis olla minä, mutta en määkään haluis olla kukaan muu. Voisin kyllä vaihtaa vartaloita jonkun kanssa, mutta omat kasvonpiirteet haluaisin pitää, sama persoonan kanssa.

Jos yrität olla syömättä ja hulluna köydä salilla ja laihtua sillä tavalla, kannattaa alkaa syömään kunnolla ja jättä ainakin yksi lepopäivä koska jos lihakset ei saa lepoa, ei mitään muutosta luultavasti ole myöskään luvassa.

Ootte kaikki aivan ihania, kauniita ja upeita just sellasena ku ootte. Toivon että tunnette että ootte oikeesti kauniita koska te ootte. Voisin kirjottaa tästä aiheesta ties kuinka paljo, mutta tää jää nyt tähän.

Ja muistakaa, te elätte vaan kerran nii miks kannattais hukata se peilin edessä seisoskeluun ja siihen että miettte kokoajan kuinka epätäydellinen te ootte.

"We are who we are, and pretty's just a pretty word"

Xx, Sara