And then again, what's this thing called perfect you all talk about?

Oon jo kauan halunnu tehä postauksen tästä aiheesta, mistä nyt aion kirjottaa. Oon myös pahoillani tosi monen kuukauden postaustauosta, mutta en nyt ala pälättään kuinka ihana kesä mulla oli ja missö kaikialla olin ja kuinka kauan. Ei, tää koskee otain ihan muuta.

Se mistä haluan postata on tää sosiaalisen median idea sanasta "kaunis" ja "täydellinen"

Mun mielestä on tosi outoa että median ihanne vartalo on sellanen mallimainen vartalo, että kylkiluut näkyy, tai että sulla on väli jalkojen välissä

Sitten taas usein mediassa sanotaan kuinka täydellisiä esim. Lana Del Ray tai Jennifer Lawrence on ja kyllä, he ovat julkkiksia ja todella monen tytön roolimalleja ja mun oma mielipide on se, että ei tarvi olla langan laiha tai muodokas että sua voidaan sanoa median mukaan kauniiks (jos nyt tajusitte mun pointin).

Tai se että katotaan pahasti jos on vähän pyöreempi ja pitää bikinejä. En ite niitä pidä just moisen takia koska mulle tulee nii epämukava olo, mutta en vaan käsitä sitä että miks aina pitää olla näitä otsikoita miten voi päästä tähän "rantakuntoon". Ei, ei, ei ja vielä kolmesti ei. Juoppohullut on aina kyllä hyväksytty, mutta erilaisuutta ei juurikaan.

Mietin aina että miltä kaikista tuntuis jos meillä ei olis tätä "ihannevartaloa". Oiskohan rannalla paljon enemmän niitä henkilöitä jotka saa pahoja katseita koska ei ole langan laiha. Tai sitten jos se oliskin toistepäin. Jos olisit laiha niin kaikki syrjisi sua koulussa koska et ole niinkuin muut. Itellä kävi juuri tuollalailla. En ollu 1-3 luokalla kovin tervetullut meidän luokalle ka olin aina yksin. Nyt asiat on onneksi toisin ja mulla on kolme tosi hyvää ystävä joitten kanssa vietän tosi paljon aikaa ja kaks niistä on just niitä jotka jätti mut porukasta ulos. Mutta se mitä tapahtui menneisyydessä, pysyy siellä.


Moni sanoo mulle aina kuinka kaunis tai täydellinen oon, mutta kun katon peiliin, nään paljo muuta kun sen. Nään mun reidet joista joskus oon ihan tyytyväinen. Sitten nään mun vatsan ja kädet. Mun vatsasta en oo oikeen ikinä pitäny ja kädetkin on vähä sellaset, miten sen nyt muotoilis. Sit tulee mun kasvot ja hiukset. Mun on pakko myöntää, että kun joskus katon peiliin niin oikeesti nään sieltä sellasen kauniin ihmisen, mutta sitten taas jonain päivinä en haluis nähä ketään koska tuntuu että näytän niin hirveeltä.

Kumma juttu on taas se, että kun oon reenisalissa muitten seassa, varsinkin meiän kisaryhmä reeneissä, tykkään siitä mitä nään peilistä. Ainakin melkein aina. Ehkä se on vaa sitä että näytän pienemmältä löysissä vaatteissa.

Tiedän että en oo täydellinen, mutta kuka on? Ei kukaan. Meillä kaikilla on jotai mistä me ei pidetä itessämme. Harva on sellanen joka pitää kaikesta itessään. Haluan vaan, että kun katon joskus joitan lapsia tai nuoria tulevaisuudessa, että joka ikinen niistä tunis olevansa tydellinen just sellasena kun ne on.

Haluisin laihtua, joo mutta sitten taas en. Kovin moni ei varmaan kato mua kovin ihailevasti, tai haluis olla minä, mutta en määkään haluis olla kukaan muu. Voisin kyllä vaihtaa vartaloita jonkun kanssa, mutta omat kasvonpiirteet haluaisin pitää, sama persoonan kanssa.

Jos yrität olla syömättä ja hulluna köydä salilla ja laihtua sillä tavalla, kannattaa alkaa syömään kunnolla ja jättä ainakin yksi lepopäivä koska jos lihakset ei saa lepoa, ei mitään muutosta luultavasti ole myöskään luvassa.

Ootte kaikki aivan ihania, kauniita ja upeita just sellasena ku ootte. Toivon että tunnette että ootte oikeesti kauniita koska te ootte. Voisin kirjottaa tästä aiheesta ties kuinka paljo, mutta tää jää nyt tähän.

Ja muistakaa, te elätte vaan kerran nii miks kannattais hukata se peilin edessä seisoskeluun ja siihen että miettte kokoajan kuinka epätäydellinen te ootte.

"We are who we are, and pretty's just a pretty word"

Xx, Sara